Hajosiko konehesi

Valitettavasti kyllä! Lina ryökäle raplasi viime viikolla kotikonettamme seurauksin, että sillä ei enää kerta kaikkiaan tunnu pääsevän nettiin. Kone on aivan sekaisin ja insinöörimme sinnikkäistä yrityksistä huolimatta emme ole saaneet konetta toimimaan. Jotta sellaisen tempun sitten teki tyttö tällä kertaa. Katsotaan, kuinka kalliiksi tempaus tulee... Ainakin aikaa on tosiaan jo palanut tuntikaupalla ja päreistä puhumattakaan.

Tästä syystä en ole pahemmin päässyt blogiakaan päivittämään, kun kaikki kuvat ovat tällä koneella ja tällä hetkellä ainoa väyläni internettiin on Kaupin vanha läppäri, johon en ole jaksanut ruveta kuvia siirtelemään. Niinpä tässäkään artikkelissa ei ole ensimmäistäkään kuvaa.

Muista kuulumisista sen verran, että sunnuntaina saapui vieraita Suomesta, eli tällä kertaa Heini ja Laura. Pari päivää kiertelimme yhdessä ja erikseen Tokiota ja eilen tytöt lähtivät sukeltelemaan Izun niemimaan suuntaan.

Hanamin huippua odotellaan tulevaksi. Japanin meteorologian tai kirsikkapuunkukintatieteen laitoksen mukaan huipun piti olla jo viime viikolla, mutta ennätyslämmin talvi kääntyikin yhtäkkiä takatalveksi ja kylmistä keleistä johtuen kukinnan aloitus viivästyi ja nyt arvon tieteilijät ovat anteeksipyydellen korjanneet ennustettaan. Uusin arvio on, että kukinta on kukkeimmillaan 25.3. eli ensi viikonloppuna.

Sain tänään myös osani Japanin piilorasismista tai vain kummallisesta syrjinnästä, kun hain Linaa kerhosta. Linahan on käynyt jo kuukausia japaninkielisessä puoliyksityisessä päiväkodissa, johon on hirmuiset jonot, kuten kaikkialla Tokiossa. Tänään sain kuitenkin kuulla, että huhtikuusta alkaen olisi Linan ryhmässä avoinna yksi kuukausiperusteinen paikka. Tämä tarkoittaisi sitä, että Linan voisi viedä sinne 5 kertaa viikossa 8 tunniksi per päivä, ja hinta olisi 60 000 jeniä kuussa sen sijaan, että kilpailen ekstrapaikoista joka kuukausi kaikkien muiden "ylimääräisten" kanssa, eikä ole mitään takeita siitä, millloin saan Linalle hoitopäiviä. Lisäksi maksan lystistä tällöin 1 000 jeniä per tunti.

Olin luonnollisesti innoissani, mutta yhtäkkiä he rupesivatkin selittämään, että ei se oikeastaan käykään, koska Lina ei ymmärrä japania, ja ryhmästä vastaavat hoitotädit eivät pärjäisi tai jotain. Kuulemma nyt on jo ollut vaikeita tilanteita, kun KAIKKI MUUT lapset ymmärtävät, mitä "ei, älä, odota, ei saa koskea, vaarallista" yms. kiellot tarkoittavat, mutta Lina ei ikinä reagoi niihin mitenkään. Ja ulkoillessa, kun olisi tarkoitus kokoontua yhteen paikkaan (sille oli joku hieno japanilainen sana, mutten muista sitä), niin Lina lähtee aina juoksemaan omille teilleen ja kerhotäti joutuu juoksemaan perään ja jättämään muut vastuulapsensa oman onnensa nojaan. (Jälkeenpäin mietin, että ymmärtääkö muka 2-vuotias jo, mitä esim. vaarallista tarkoittaa??? Luulen, että vaikka selittäisin sanaa suomeksi Linalle viikon putkeen, ei hän silti tajuaisi, mistä on tarkalleen kyse, kun sanan sisältö on kuitenkin melko abstrakti.)

Tämän selitettyänsä sanoivat kuitenkin, että saisin kuulemma varata tästä edes ihan mitkä päivät kuusta vaan, ja Lina osallistuisi ihan samalla tavalla kuukausilasten ohjelmaan ainoana erona se, että maksaisin edelleen yli kaksinkertaista hintaa palveluista. Kun kysyin, enkö voisi tuoda Linaa vaikka vain 3 päivää viikossa, mutta saisin sen samaan hintaan kuin täyspäiväläiset, niin eihän se tietenkään käynyt. "Kun on tämä communication problem", eli Linasta pitää näköjään maksaa rutkasti kielilisää, tai kielettömyyslisää tässä tapauksessa. Olin melkoisen tyrmistynyt ja luonnollisesti näreissäni siitä, että olivat ylipäänsä edes ensin tarjonneet sitä kuukausipaikkaa, mutta samantien peruneet tarjouksensa. Ja tässä valossa muuten hyvin reilua ja varmasti harvinaista VIP-varauskohtelutarjousta ei osannut oikein arvostaa. Eikä auttanut sekään, että yritin selittää, että kyllähän Lina varmasti oppii muutaman sanan japaniakin, jos hän siellä käy lähes päivittäin. Enkä voi olla ajattelematta, että tämä on omalla tavallaan syrjintää - ulkomaalainen on aina ulkopuolinen.

Oli mitä oli, paha mieli tuli ja tähän asti loistavana päiväkotina pitämäni paikka ei enää tunnukaan niin loistavalta. Tämänpäiväisen kokemuksen hyvä puoli on se, että tässähän alkaa suorastaan odottaa kuin kuuta nousevaa, että pääsee suomalaisten päiväkotijärjestelmän piiriin!

.