Mitään en o ottanu

Jatketaanpa tovi vielä pyöräilyteemalla, kun siihen nyt edellisessä jutussani kerran mentiin. Tällä kertaa Lina sentään pääsi kokeilemaan uutta pyöräilykypäräänsä käytännössä, kun tehtiin pieni päiväajelu naapurustossa. (Huomatkaa, miten hyvin kypärä sointuu pyörän väreihin!)

Tässä ollaan juuri lähdössä. Linan pyöräilyhän on käytännössä siis sitä, että Lina istuu ja minä työnnän. Linan jalat ulottuvat juuri ja juuri polkimille, mutta ei se osaa vielä polkea.

No niin, mennään jo!

... ja neidiltä meni taas kerran hermot, kun jäätiin ottamaan kaikenmaailman valokuvia.

Tässä pari onnistuneempaa poseerausta:


Joskin tämä on vähän kyseenalainen:


Eräs Linan lempipuuhista on myös kavuta vastapäisen talon tuulikaappiin ja huseerata siellä automaattiovien kanssa. Noh, kyllähän ne päivät näinkin kuluu.



.