Okinawa (osa 2)

Okinawan matkakertomus jatkuu...

Toisena matkapäivänämme vuokrasimme auton ja lähdimme kiertelemään Nahan lähiseutuja. Vaikka etäisyydet saarella ovat tosi lyhyitä, osoittautui täysin mahdottomaksi kiertää koko saari yhden päivän aikana. Saarella on niin paljon kuitenkin asutusta, että ajaminen oli sellaista pysähtelevää taajama-ajoa melkein koko ajan.

Yhden päivän aikana ehdimme nähdä kuitenkin mm. Shurin linnan, jossa Okinawan kuninkaat asuivat. (Shuri on Unesco-perintökohde, joka on yllätys, yllätys, jälleen kerran näitä uudelleen rakennettuja "vanhoja" historiallia paikkoja, koska aito ja alkuperäinen on syystä tai toisesta tuhoutunut. En tiedä, olenko vain harvinaisen niuho, mutta minulle tulee aina hiukan sellainen k*setettu fiilis, kun olen menevinäni katsomaan satoja vuosia vanhaa rakennusta tms, ja käykin jossain esittelyn sivulauseessa ilmi, ettei aitoa ja alkuperäistä ole itse asiassa enää olemassakaan.)

Yhtä kaikki, ihan hieno paikka se oli. Tässä Tuire jututtamassa alueen opasta:


Tanssiesitys linnan alueella:

Shuri-jo eli itse päärakennus:

Interiööri oli tällaista hulppean punaista:

Turreposeeraus:


Jatkoimme matkaa Shurista tippukiviluolaan, joka on yksi Aasian pisimmistä. Reitti oli helppokulkuinen, koska koko matkalle oli rakennettu telineet ja käytävä. Tippukivet olivat myös valaistu koko matkalta, mikä ei aina tehnyt oikeutta näille luonnonmuodostelmille...



???


Kävimme ajelemassa myös Toisen Maailmansodan memorial-paikalla, josta oli hienot merinäköalat.




Tässä 200 000 sodassa kuolleen sotilaan ja siviilin nimet kiviin kirjoitettuina. Aika vaikuttava näky.


Tässä muistomerkki, johon Lina pludasi n. 5 sekuntia kuvan ottamisen jälkeen. Ei meillä tietenkään ollut varaKENKIÄ tai edes sukkia mukana, joten Lina sai sitten olla paljain varpain loppupäivän.


Rauhan kurki-origameja oli täälläkin sadoittain tällaisissa ketjuissa:


Loppuun vielä kuva vuokra-autostamme (ja nukkuvasta Linasta):



.