MattiPapan ja Raijan matkakertomus

MattiPappa ja Raija olivat todennäköisesti viimeiset vieraamme (tämä oli heidän KOLMAS Japanin reissunsa!), ja tästä matkasta he koostivat hyvän raportin, jonka heidän luvallaan lisään myös blogiin. Hauskaa välillä lukea Japanista jonkun toisen näkökulmasta koettuna!

Tällä kerralla heillä oli rail passit, joten he ennättivät aika moneen paikkaan Tokion ulkopuolella. Mutta pitemmittä puheitta, tässä heidän tarinansa!

_______________________________________________

Nade Botokesan Buddha -patsas Tokion Senso-ji -temppelin alueella. Katseltiin kun ihmiset kävivät käsillään hieromassa patsasta hyvän onnen ja terveyden toivossa. Patsas on kulunut kirkkaaksi niistä kohdin, mistä on oikein innokkaasti hierottu. Hassun näköistä puuhaa.



Miyajiman saarella olevan Daisho-in -temppelin alueella oli kymmeniä ellei satoja pieniä ja vähän isompiakin Buddhan patsaita, tässä otos. Lisäksi saarella kuljeskeli ihmisten joukossa kauriita kerjäten ihmisiltä namupaloja.



Em. paikassa oli nämä jalanjäljet - varmaankin Buddhan. Mitä lie voimaa saimme itseemme, kun näillä jalansijoilla seisoimme. Miyajima oli yksi hienoimmista paikoista matkallamme.



Hiroshiman kaupungin rauhan puisto (Peace memorial park). Must kohde, kun Hiroshimassa käy. Muistomerkkien syvin olemus käy ilmi vasta kun tulee tämän kaaren eteen ja katsoo läpi: ensin on ikuinen tuli ja taustalla atomipommin jäljiltä oleva raunio "The A-Bomb Dome".



Naran kaupungissa (yksi Japanin entisistä pääkaupungeista - taisi olla ensimmäinen sellainen) oli, kuinkas muuten, kuin monta temppeliä. Tässä kuvassa Kasuga Grand Shrinen alueella olevia lyhtyjä. Lyhtyjä on kaikkiaan noin 3000.

Kioton lähistöllä on temppelialue nimeltään Fushimi Shrine. Ne ovat taas erikoistuneet näihin Torii-portteihin. Olikohan nämä riisisadon ja saken onnistumisen varmistumiseksi tehty. Näitä portteja oli pitkin metsää tuhkatiheässä useita satoja kappaleita. Lenkin tekemisessä meni meiltä noin1,5 tuntia (helteessä vauhti ei ollut päätä huimaava, kun maasto oli tosi mäkistä).



Kiotossa oleva Ginkaku-ji -temppeli, toiselta nimeltään Hopeinen paviljonki. Sen piti alunperin olla hopeitu, mutta rahat loppuivat ja siitä tuli ihan tavallinen pieni puinen temppeli - päin vastoin kuin Kultainen temppeli, joka on niin kullattu että auringossa silmiä häikäisee. Sen sijaan tämän temppelin puutarha on Kioton kauneimpia paikkoja. Puutarha on ihana, ja erikoinen oli tämä kuvassa näkyvä hiekasta tehty "kuiva puutarha" Ginshaden toiselta nimeltään Sea of Silver Sand. Se on reilun puoli hehtaaria kuvioitua hiekkamuodostelmaa. Tämän"santakasan" lisäksi puutarhassa oli lampia ja upeaa sammalmattoa.



Nikko oli viimeinen kohde, jossa kävimme. Tämä kuva on Tosho-gu Shrine -nimisen temppelialueen yksi rakennus. Rakennuksia oli vaikka kuinka paljon, ja kaikki oli täynnä kuvakaiverruksia. Kuuluisin puukaiverruskuva taitaa olla kolmesta viisaasta apinasta, jotka eivät kuule mitään, puhu mitään eivätkä näe mitään. Nikko-päivänä oli kylmä ja sateinen ilma, ja kuvat tahtoivat jäädä kovin huonoiksi (höpöhöpö, eivätkä jääneet! Toim.huom.). Viileys johtui myös paikan sijainnista, korkeus meren pinnasta lähes 600 m.



Tällä matkalla hyödynsimme Japan Rail Passia tosissa, junat tulivat tutuksi viiden päivän reissullamme, reilasimme siis Japanissa (minulta kun jäi se InterRail nuorena tekemättä). Ohessa on yksi kuva luotijunasta eli Shinkansenista. Tämä juna oli nimeltään Yamabiko, jolla tulimme takaisin Nikko-reissultamme. Nikkoon päin menimme Nasunolla. Eniten ajelimme Hikari-nimisillä luotijunilla, jotka liikennöivät Tokiosta Kiotoon ja siitä edelleen Hiroshimaan. Parhaimmillaan nuo junat ajelevat kolmatta sataa tunnissa.



Sitten on ihan pakko laittaa vielä yksi kuva pääkohteestamme. Viimeinen päivä oltiin Tokiossa lapsenlikkoina; Lina on selvästi pappan tyttö, heti ensimmäisestä hetkestä lähtien. Leikimme kaikenlaisia kivoja ja välillä riehakkaitakin leikkejä. Suosikkileikki taisi olla oheisen kuvan leikki, jossa papan kasvot peitetään pyyheliinalla ja jonka sitten pappa puhaltaa pois. Matkan yhtenä erikoisuutena oli myös se, että Raija tapasi Tokiossa serkkunsa Eijan, jota ei ole nähnyt ainakaan kymmeneen vuoteen. Tämän PITI nyt olla meidän VIIMEINEN Japanin matka, niinkuin viime syksynkin matka. Vaan eihän sitä koskaan tiedä, kun vielä jäi paljon näkemättä ja ostoksia tekemättä.



Hyvää kesän jatkoa kaikille toivottavat Matti ja Raija
.