Matkaa ja kuumetta

Kauppi lähti tänään pikatyömatkalle Suomeen, ja ehkä juuri sen kunniaksi Lina kehitti viime yönä itselleen kuumeen. Se on kyllä jännä, miten sen näkee heti päältä päin, että toinen on kipeä, Linasta varsinkin. Silmät vuotaa ja lurpattaa, minkä lisäksi se on yleisestikin vain surkean oloinen. Sääli, sillä tänään on tosi hieno keli, ulkona on 13 astetta ja aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta. Olisi ollut kiva mennä ulos, mutta taitaa jäädä tältä päivältä väliin.

Kaupin lähtö oli tällä kertaa oma lukunsa. Kauppi lähti autolla hyvissä ajoin kentälle joskus klo 8 jälkeen, ja soitti mulle Naritasta suht kiihdyksissä klo 9.25, että passinsa on kotona. Lennon oli määrä lähteä klo 11.55, eli aikaa lähtöön oli 2,5 tuntia. Me nukuttiin Linan kanssa vielä tuossa vaiheessa, joten oli kiva herätys ruveta miettimään, että kuinka nopeasti saadaan vaatteet päälle ja itsemme jonnekin puolimatkaan. Kauppi oli tuossa vaiheessa vielä onneksi autossa, joten se pystyi heti lähtemään ajamaan takaisin päin, ja tulikin käsittääkseni ihan "hyvää" vauhtia pitkin moottoritietä samaan aikaan, kun säädettiin n. 10 eri otteeseen puhelimessa, että missä nähdään ja miten. Mä soitin naapurissa asuvalle kaverilleni Sakurakolle (ja herätin sen), ja selitin, että nyt on emergency, voitko tulla vahtimaan Linaa, jotta pääsen lähtemään viemään passia Kaupille. Onneksi se sopi, ja Sakurako tulikin alle 10 minuutissa meille ja mä lähdin juoksemaan Gotandan asemalle, hyppäsin taksiin ja lähdin ajamaan kohti motariliittymää. Kauppi ehti melkein takaisin Tokioon tässä ajassa, mutta sen verran kaikesta tästä säheltämisestä oli ehkä apua, ettei Kaupin tarttenut ajaa ihan kotiin asti. Moottoritie oli onneksi aika ruuhkaton molempiin suuntiin, joten nopean passinvaihdon jälkeen Kauppi kaasutti takaisin liittymään ja kohti Naritaa. Kello oli tässä vaiheessa 10.18.

Taksikuskilla oli muuten suuria vaikeuksia tajuta, minne haluan ajaa. Yritin selittää, että aja nyt vain Naritan suuntaan, ja siinä vaiheessa se oli että "häh? Lentokentälle? (Sinne on 75 km...)" Ja tuntui, että se kuuli ekaa kertaa elämässänsä sen kentälle vievän moottoritienkin / liittymän nimen, kun yritin sössöttää siinä, että ei nyt ihan kentälle asti, vaan sinne vievän motarin luokse... No, ehkä mun japanin sössötyksillä oli pientä osuutta asiaan, ettei viesti mennyt heti perille.

Saattoi muuten ukko vähän ihmetellä, kun puhuin melkein koko taksimatkan kännykässä Kaupin kanssa, ja yritimme koordinoida, että missä se on ja missä mä olen tulossa ja missä pysähdytään. Sitten yhtäkkiä oltiinkin samassa kohtaa, ja meitsi ohjeistaa kuskia takapenkiltä, että "Stop! Pysähdy just tähän! Nyt nyt!" ja Kauppi ajaa meidän taakse, hyppää ulos autosta ja avaa taksin oven siinä vaiheessa, kun minä vielä maksan kyytiä. Annan Kaupille passin, vaihdetaan pari lausetta ja sanotaan heiheit ja K häipyy. Mä maksan taksin ja kysyn kuskilta vielä lähtiessäni, että missä on lähin juna-asema. Siinä vaiheessa se oli aika hölmistyneen näköinen, mutta opasti ihan nätisti eteenpäin.

Kotiin päin palatessani yritettiin vielä Kaupin kanssa selvittää, että voiko Finnairin check-iniin soittaa ja ilmoittaa, että tulossa ollaan, mutta kaikki löytämämme numerot ilmoittivat vain vastaajalla, että soita ma-pe klo 10-17.30. Soitettiin jopa Naritan 24h-päivystykseen, mutta hekin antoivat vain samoja Finskin numeroita, joihin olimme jo yrittäneet soittaa. Eikä onnistunut edes soittaa lähtöportille, koska Naritan infokeskus ei tiennyt, miltä portilta Finnairin lento lähtee (?!?). Aika uskomatonta. Mutta nyt tuli todettua, että ei ole mitään keinoa soittaa lähtöaamuna Finnairille, jos jotain on tapahtunut, tai ainakaan se ei käy helposti. Ja huom.: Sakurako soitti osan näistä puheluista ja yritti selvittää asiaa japaniksi, joten kielitaidostakaan se ei ollut nyt kiinni.

Viimeisen puhelun jälkeen kello oli n. 11.15, ja soitin Kaupille ilmoittaakseni, etten onnistunut saamaan ketään Naritasta kiinni ja kysyäkseni, että missä kohtaa hän on menossa. Noh, Kauppipa olikin tuolloin jo ajanut Naritaan, pysäköinyt auton, mennyt terminaaliin, tsekannut sisään lähtöselvityksessä, kävellyt turvatarkastuksen ja maastapoistumisselvityksen läpi ja jonotti parhaillaan lähtöportilla koneeseen pääsyä! Ja vain tuntia aiemmin olin ojentanut sille passin käteen motarin Tokion päässä. Aika hyvin - joskin sen olisi vielä voinut ujuttaa johonkin rakoon, että olisi ilmoittanut mullekin, että on perillä, jottei mun olisi tarvinnut sillä aikaa soitella ja soitatuttaa Naritaan... Mutta pääasia, että ehti, ja istuu tätä kirjoittaessani koneessa kohti Helsinkiä. Huh.

Kauppi lähtee takaisin tiistai-iltana, joten aika nopea pyrähdys luvassa tällä kertaa. Toivottavasti ehtii kuitenkin morjestaa mahdollisimman monia tänä aikana!

.