Enoshima

Yhtenä lokakuun viikonlopuista, jolloin Arja ja Heino olivat täällä, kävimme Enoshimassa. Alkuperäinen suunnitelmamme oli mennä Hakoneen ihailemaan Fujia, mutta pari miljoonaa muutakin olivat ilmeisesti saaneet saman idean, sillä Hakoneen päin oleva express way oli aivan taivaallisen tukossa. Pari tuntia ruuhkassa jumitettuamme päätimme muuttaa matkasuunnitelmaa ja kurvasimme kohti Enoshimaa, joka sijaitsee Hakonen suunnassa, mutta Tyynenmeren rannalla, n. 50 km:n päässä Tokiosta lounaaseen. Tästä huolimatta matka kesti vielä toiset 2 h, ennen kuin olimme perillä... Mutta onneksi paikka oli kaiken 4 tunnin autossa käkkimisen väärti! Sää oli ensinnäkin aivan mahtava ja niin kirkas, että bongasimme Fujin sieltäkin.

Enoshima, kuten sen vieressä sijaitseva Kamakurakin, on surffareiden suosikkipaikka, ja nytkin siellä oli pilvin pimein purjelautailijoita. Rannan edustalla sijaitsee saari, joka on siis se varsinainen Enoshima, vaikka kai sitä mantereen puoltakin samalla nimellä kutsutaan. (Tai sitten ei.)

Saarella on kaunis temppeli ja näköalatorni, josta on mukavat näkymät merelle, vuoristoon ja Yokohama-Tokion suuntaan. Ohessa kuvat selityksineen reissusta!

Ihan ensiksi perille päästyämme menimme syömään. Söimme ihan perusjapanilaista kamaa, ranchi-setto (= lunch set) miso-keittoineen ja tsukemono-pikkelseineen.


Lina sai syödä itse riisiä, ja sen se oli näköinenkin:

Enoshima-saari:

Biitsi:


Rannan tuntumassa liiteli paljon komeita haukkoja (tai jotain isoja lintuja joka tapauksessa).

Jos joku on nähnyt Hakusein teoksen "The Great Wave off Kanagawa", niin tästä kuvakulmasta mulle tulee se jotenkin mieleen. Onneksi kuitenkin ilman sitä suurta aaltoa.

Mutta sellainen ei ole lainkaan mahdoton näillä rannoilla, tässä varoituskyltti:

Tässä vielä kertaalleen Fuji:

Enoshiman saarella ei todellakaan tarvinnut olla yksin:



Saarella olevaan temppeliin noustiin rinnettä pitkin taso kerrallaan. Täytyy sanoa, että tämä temppelikokemus poikkesi aivan täysin tähän mennessä näkemistämme (ja täytyy sanoa sivulauseessa, että nyt jo aika monen nähtyään alkaa pitää niitä aikalailla samannäköisinä...): tähän temppeliin nimittäin pääsi nousemaan LIUKUPORTAITA pitkin! Historia tosiaan kohtaa nykyajan...


Itse temppeleitä:


Käsittääkseni tämä Enoshiman temppeli on omistettu erityisesti rakkausasioissa onnistumiselle, joten eipä ihme, että saarella oli vilskettä. Tällaisiin puulevyihin voi kirjoitella vienon toiveensa ja ripustaa sen sitten orrelle muiden joukkoon roikkumaan.




Tolppa, joka kiteyttää aika kivasti olennaisimman:

Jatkoimme nousua saaren laelle, jossa näköalatorni sijaitsee. Tässä näkymiä tornin huipulta.

Tokion/Yokohaman suuntaan:


Merelle:

Tyyni valtameri, kirjaimellisesti:

Fujiin päin:


Pari muuta suuntimaa:


Minä lempipuuhassani tornin matkamuistomyymälässä:

Näköalatornin juurella oli meneillään jokin havaijilais-tapahtuma. Jostain kumman syystä japanilaiset ovat mielettömiä Havaiji-faneja. Aina kesällä ukulele vonkaa ties missä kahviloissa, kaupoissa ja puistoissa ja kukkapaidat tekevät kauppansa.


Lina, Mummi ja Heino yleisössä:

Nämä oli kyllä tosi söpöjä! Pieniä hulahula-tyttöjä:

Takaisin mantereelle kävellessämme (vai voiko Japanin kohdalla puhua mantereesta? No, pääsaarelle kävellessämme) avautui vielä tilaisuus ottaa Fujista muutama otos, eikä tilaisuutta voinut tietenkään jättää käyttämättä (huomatkaa haukka puussa! Lievä taidepläjäys.):



Japanissa kannattaa katsella maisemien lisäksi myös välillä jalkoihinsa, koska sielläkin saattaa tulla eteen hauskoja yksityiskohtia:

Loppuun vielä pari kuvaa hassusta äijästä, joka oli kissoineen ostoksilla:



.