Kamakura

Kamakura on pieni kaupunki noin tunnin junamatkan tai (vähintään) tunnin ajomatkan päässä Tokiosta. Kamakura on jossain historian saatossa ollut Japanin hallinnollisena keskuksena, mutta jäi sitten muiden (mm. Kioton ja Tokion) jalkoihin. Me lähdimme päiväretkelle sinne omalla autollamme maaliskuussa Riinan visiitin yhtenä ohjelmanumerona. Aloitimme Kamakuran koluamisen menemällä ensiksi syömään.



Nähtävyyksistä tunnetuin on Daibutsu, pronssiin valettu jättiläisbuddha. Patsas on ontto, ja sen sisään voi mennä. Buddha on 13,5 metriä korkea, ja se on tehty jo vuonna 1252.




Buddhan lisäksi Kamakurassa on yllätys, yllätys, temppeleitä. Luin jostain, että paikkakunnalla on 19 shintopyhäkköä sekä 65 buddhalaistemppeliä. Me näimme näistä ehkä 3 tai 4, joten nähtävää jäi vielä pariksi seuraavaksikin kerraksi.

Tässä kuitenkin Hokoku-ji:

Pieni lähde puutarhassa:


Ja tässä joku toinen temppeli:

Temppelin pihalla oli tällaisia pieniä kivipatsaita:

Usein temppelin edessä olevissa porteissa on suht häijynnäköisiä portsareita, ja niin oli tässäkin:


Tässä puolestaan Jyomyo-ji pyhäkkö, joka perustettiin jo vuonna 1188. Tämä kyllä näytti huomattavasti tuoreemmalta.



Pyhätön lähellä oli viehättävä tee(seremonia)huone, johon pistäydyimme Riinan kanssa vihreälle teelle. Samaan aikaan siellä oli myös ryhmä japanilaisia liikemiehiä.

Salaryman nauttimassa teehuoneen puutarhasta:


Kengät jätetään luonnollisesti eteiseen, koska teehuoneen lattia on tatamimattoa.



Koska Kamakura sijaitsee (Tyynen valtameren!) rannikolla, se on suosittu myös rantakohde. Bongasimmekin biitsiltä muutamia surffareita, vaikka keli ei tuolloin ollut todellakaan lämmin tai edes aurinkoinen. Mutta surffaushan kai onkin elämäntapa, eikä mikään harrastus...

Lopuksi vielä kuva Linasta, joka nukkui onneksi tyytyväisenä ison osan automatkoista: