Hiroshima ja Miyajima

Marraskuussa 2005 teimme kahdeksan suomalaisnaisen voimin viikonloppumatkan Hiroshimaan ja sen lähellä sijaitsevalle Miyajiman saarelle. Matka Tokiosta Hiroshimaan kesti lentäen vain reilun tunnin, kun shinkansenilla matkaan menee useampi tunti. Lähdin reissuun siis yksin Linan kanssa, mikä tarkoitti täyspakkauksen verran kamojen alituista roudausta ja 24 h/vrk säätämistä. Mutta kummasti sitä muiden perässä pysyttiin ja vielä ehdittiin nähtävyydetkin bongailla.

Saavuimme perille myöhään perjantai-iltana, joten omalta osaltani sille illalle ei ollut muuta ohjelmaa kuin Linan nukuttaminen ja hotellihuoneessa itsekseni käkkiminen, kun muut leidit menivät vielä syömään.

Lauantaiaamuna aloitimme Hiroshiman muistopuistosta, jossa on jäljellä pieni kaarisilta atomipommia edeltävältä ajalta. Hiroshiman kaupunki on itse asiassa aika tylsän näköinen paikka, koska pommi poltti ympäriltään kaiken maan tasalle ainakin parin kilometrin säteeltä, joten kaikki nykyiset rakennukset ovat enintään 60 vuotta vanhoja.

Hiroshiman keskustaa:


Pari koululaista (olin katsovinani, että hiroshimalaiset näyttivät erilaisilta kuin tokiolaiset, vaikka yleensä länkkäreille tuottaa jo vaikeuksia erottaa japanilaiset kiinalaisista, korealaisista ja ylipäänsä muista aasialaisista.)


Hiroshimassa on ratikoita:

Kuvia puistosta:




Origami-kurjilta ei voi välttyä Hiroshimassa. Niitä on joka paikassa, ja usein pujotettuna pitkiksi nauhoiksi, kuten nämä, jotka oli puistossa.

Marraskuussa oli krysanteemien kukinta-aika, joten niitä oli siellä täällä kaupunkia. Olivat muuten valtavan kokoisia!


Samana viikonloppuna oli joku juhla, koska pikkulapset oli puettu parhaimpiinsa.




Puiston jälkeen lähdimme kohti Miyajiman saarta, joka on maailmankuulu vedessä seisovasta, punaisesta torii-portistaan. Matka saarelle taittui nopeasti lautalla.


Lähestyessämme saarta ajattelin, että tuolla on näköjään joku vähän samanlainen portti, mutta ei se voi olla se kuuluisa, koska tuo ei seiso vedessä. No, sama portti se oli, mutta eipä missään matkaoppaassa mainittu, että saarella käy kova vuorovesi, ja päivällä portti töröttää vankasti hiekassa. Onneksi iltaa kohden vesi nousi, mutta sitä ennen ehti jo ajatella, että nyt tuli vedätettyä turistia oikein koko rahan edestä...


Pakolliset poseerauskuvat otettiin silti:


Saarella elää puolikesyjä peuroja, niitä oli joka puolella.

"Jaa, mihkäs aikaan posti lähtee."

Saaren keskellä on korkea kukkula, jonka huipulle pääsee kabiinilla. Kiivetessämme kabiiniasemalle pääsimme nauttimaan upeasta ruskasta. Näin punaisia lehtiä en ole tainnut missään aikaisemmin nähdä. (Mähän en ole koskaan käynyt syksyllä Lapissa, joten en osaa verrata edes siihen.) Kukkulan huipulla asustelee apinoita, jotka ovat jonkin sortin nähtävyys sinänsä.





Laelta oli upeat näkymät:

Apinoita:


Äiti ja lapsi:


Käyttäytymisohjeita:

Alas tullessamme vuorovesi oli jo noussut, joten nyt päästiin ottamaan niitä kunnon fiilistelykuvia. Rannalla on myös temppeli, joka seisoo paalujen päällä. Nyt siitäkin sai paremman kuvan, kun sen alla oli vettä.



Ja avot, suoraan kuin matkaoppaasta!:


Illansuussa palasimme Hiroshimaan, ja juhlimme hotellihuoneessa synttärisankareita kakkukaljoin. (Lensimme Hiroshimaan siis siksi, että lentoyhtiö ANA:lla oli tarjous niille, joilla on syntymäpäivä matkan aikana. Tarjoukseen kuului, että synttärisankari saa ostaessaan lentoliput ottaa 3 kaveria ilmaiseksi mukaan. Ei siis hassumpi tarjous!) Ja kun kerta marraskuussa matkustettiin, niin minä olin yksi näistä sankareista. :)




Sunnuntaina tutustuimme Hiroshimaan. Kävimme katsomassa uudelleen rakennettua Hiroshiman linnaa.


Kävimme tietenkin katsomassa Unescon maailmanperintölistalla olevaa Hiroshiman symbolia, A-Bomb Domea eli entistä Kauppa- ja messuhallia. Pommi räjähti lähes suoraan rakennuksen yläpuolella, ja se on lähin pommin pudotuspaikkaa oleva rakennus, josta jäi jotain jäljelle.


Muistoaukio ja atomipommimuseo:


Hiroshima ennen 6.8.1945:

Ja jälkeen...


Ennen kotiinlähtöä kävimme vielä jossain pienessä ruokapaikassa syömässä paikallista erikoisuutta, eli okonomiyakia Hiroshiman tyyliin. (Toinen tyyli on "Osaka style", jossa kaikki ainekset (lettutaikina, nuudelit, kaali ja muut täytteet) sekoitetaan yhdeksi mössöksi ja paistetaan, kun taas Hiroshima-versiossa ne kasataan kerros kerrokselta.)




Lentokenttäbussin lähtöä odotellessa Lina oli hyvää pataa lipuntarkastajan kanssa.


Loppuliinukka bussissa:


.