Se oli siinä

Blogimme on valitettavasti seissyt muutaman viikon ja viimeisenä juttuna on olla möllöttänyt lähtölaskenta Tokiosta. No, kyllähän me sieltä jo pois muutettiin, tarkalleen ottaen sunnuntaina 26.8. Lämpötila laski päivän aikana 20 astetta. Tokiossa oli nimittäin lähtöpäivänä aivan järkyttävä helle (35 tai ylikin), ja Helsingissä puolestaan satoi vettä ja oli ikävän kylmä.

Säätä lukuunottamatta sopeutuminen kotinurkkiin on sujunut hyvin. On se vaan mukavaa nähdä teitä kaikkia kavereita ja sukulaisia taas! (Mutta kyllä on samanaikaisesti ikävä Tokioon jääneitäkin frendejä! Kiitos vain kaikille siellä hyvästä seurasta näiden parin kolmen vuoden aikana!)

Nyt olen miettinyt, mitä tekisin tälle blogille, kun ei se enää oikein Kujalat Japanissa -nimellä voi kulkea. Todennäköisesti perustan lähipäivinä uuden blogin ja blogiosoitteen, jonne toki pääsee näiltä sivuilta. Kieli täytynee vaihtaa englanniksi, jotta sikäläiset kaveritkin voi huonoja juttujamme lukea. Japanista jäi valtava määrä vielä kuvia näyttämättä ja juttuja kertomatta, joten lisäilen niitä ehkä vielä jossain välissä tänne Kujalat Japanissa -blogiin.

Tässä kuitenkin pari kuvaa kotiinpaluusta.

Hotellin aulassa matkatavaroiden kanssa. Mukana oli siis 6 matkalaukkua, 2 läppäriä, 2 käsimatkatavarareppua ja 2 lastenrattaat...


Kaupin työtuttu saattoi meidät kentälle. Aika hyvää palvelua, ottaen huomioon, että oli sunnuntai, hotellilta lähdettiin aamuseitsemältä ja Naritaan ajaa pari tuntia. Voisin kuvitella monta miellyttävämpää tapaa viettää sunnuntaita. Mutta hänestä oli kyllä suuri apu, olisi ollut paikoitellen hankalaa kaikkien roiniemme kanssa. Tässä Jackin ottama lähtökuva koko perheestä:


Linaa harmittaa jokin lentokoneessa:

Pari päivää myöhemmin Kauniaisissa Kaupin vanhempien talon pihalla. Kyllä on vihreetä!



.