Naganon Maraton

Tämä juttu ilmestyy blogiimme pahasti myöhässä, mutta parempi nytkin, kuin ei milloinkaan. (Ja nyt ensimmäistä kertaa, Kaupin kirjoittamana!)

Maraton-tiimimme oli ottanut Japanissa juostavan maratonin tavoitteeksi jo silloin, kun tieto muutostamme Japaniin tuli. Niinpä maraton-tiimi saapuikin Tokion Gotandan Gasthauseen eräänä huhtikuun aamuna 2006. Takana pojilla oli pitkä reissu Japaniin Lontoon kautta, koska "sai liput halvemmalla, mutta seuraavalla kerralla kyllä maksan ilosta pari sataa Euroa lisää... ..kele...". Noin 6 tunnin lisäys matkustamiseen todettiin huonoksi vaihtoehdoksi.


Kaikesta huolimatta maraton-tiimi kotiutui nopeasti lukaaliimme ja kuten kuvasta saattaa huomata, maratonia edeltävä lepääminen oli myös hyvin hallussa.


Pari viimeistelylenkkiä tehtiin kuluvalla viikolla ennen varsinaista koetusta. Tässä tiimi: Sami, Janne, Juha & Kauppi.



Naganoa kohti



Siirryimme Tokiosta Naganoon luotijunalla kisaa edeltävänä päivänä. Naganossa alkoi heti kisatunnelma kohota, kun oheistapahtumaa oli heti junasta ulos tultuamme. Hotellimme (Sunroute) sijaitsi kätevästi aivan keskustassa ja ihan juna-aseman vieressä. Hotelli oli kisaorganisaation suosittelema ja varaama. Hotelliin oli järjestetty erillinen vastaanotto ulkomaalaisia juoksijoita varten... Japanilaista huolehtimista ja täsmällisyyttä. Kanadalainen juoksija kisa-avustajien kera otti meidät vastaan.




Hotelliin majoituttuamme lähdimme heti ilmoittautumispaikkaa kohti. Isojen kisojen tyyliin ilmoittautumispaikalta löytyi myös juoskuvarusteiden myyntiä alehintaan. Tässä Sami ja Juha tutkivat kisapaitoja.



Ilmoittautumisen jälkeen lähdettiin takaisin hotellia kohti kisajärjestäjiltä saatuja papereita ym. tutkien. Loppuilta meni makaillessa hotellihuoneessa ja varusteita testaillen... Maratonin aattona ei kannata juuri turhaan kävellä.




Kävimme syömässä pasta-annokset paikallisessa Italialaisessa ravintolassa, joka oi täynnä muitakin juoksijoita. Naganon ilta tummui hiljaisena, ilmeisesti kaikki muutkin juoksija vetäytyivät myös levolle. Kisan aattona sääennuste oli tosi huono; 5-6 astetta lämmintä, vettä tulee ainakin kisan puoliväliin saakka... ei hyvä!



Lähtöviivalle

Juoksuaamuna herättyämme meitä kohtasi iloinen yllätys; pilvet olivat jo poistumassa Naganon yltä ja vesisateen uhka oli muuttunut olemattomaksi. Keli oli tosin vielä hyvin kylmä. Aamupuurot syötiin klo 6 aikoihin.


Siirryimme keskustasta paikallisjunalla lähemmän maratonin lähtöpaikkaa. Moni muukin oli samassa junassa.


Kisajärjestelyt olivat huippuluokkaa Japanilaiseen tapaan (ja verrattuna Skotlannissa juostuun maratoniin, johon otimme osaa pari vuotta aikaisemmin). Ajatelkaa, että myös Suomen lippu löytyi lähtosuoralta! Tiesimme ennakkotiedoista, että meidän lisäksi kisaan oli osallistumassa 2 suomalaista naisjuoksijaa.




Tiimimme oli kokenut ensimmäisen tappion jo ennen juoksua, kun Janne totesi olevansa edelleen liian flunssainen osallistuakseen juoksuun... Maraton on herkkä ja raskas juoksu ja puolikuntoisena ei kannata lähteä matkaan. Niinpä koetukseen oli osallistumassa 3 tiimiläistä (eli suomalaisia juoksussa siis 5 kpl).

Tässä Juha vaselinipurkin kanssa. Voitte vain arvailla mihin sitä voi käyttää maratonilla.


Juoksijat valmiina. Kansallisuutta korostava paitakin saatiin mukaan, kun kylmän ilman takia tarvitut 2 paitaa laitettiin päälle "väärässä järjestyksessä".




Juoksu

Huhtikuu 16. (sunnuntai), 2006, lähtölaukaus klo 8:35


42.2km on aina pitkä matka. Vaikka kuinka olisit valmistautunut juoksuun, se on pitkä matka. Monet maratoonarit kertovat varsinaisen maratonin alkavan 32km paikkeilla, kun maaliin on vielä 10km matkaa. Juuri silloin mitataan maratonarin kestävyys; fyysinen ja henkinen. Jos lankeat juoksemaan liian kovaa vauhtia alussa voit törmätä 32-35km "seinään", jonka jälkeen ei konttamallakaan pääse enää maaliin.


...Juoksu käynnissä! Tässä menee juoksun kärki. Janne sai napattua muutamia juoksukuviakin, kun ei voinut osallistua. Yleensä varsinaisia juoksukuvia ei ole, kuin ehkä järjestäjältä saatuja.


Janne onnistui myös nappaamaan 2 kuvaa tiimistä jossain ~10km kohdalla. Tässä vaiheessa hymy oli vielä huulilla... Ennen kymppiä jossain 5km kohdalla olimme ohittaneet kaksi suomalaista naisjuoksijaa (äiti ja tytär). Ohimennessä toivoteltiin hyvää matkaa molemmille ryhmille.



Kuten yleensäkin maratoneilla, myös täällä oli paljon oheistapahtumaa radan varrella. Tässä paikallinen rumpusektio. Tällaisista oheisvirikkeistä saa yleensä kummasti voimaa taas muutamalle seuraavalle kilometrille, kun jalka alkaa jo painaa.



Korvissa kaikuu vielä myös "Ganpare" huudot, joita kaikki radan varrella olleet ihmiset toitottivat koko ajan. Myös kerran kuultiin "Hyvä Suomi" huuto, kun sivuutimme radan varrella olleen ilmeisesti naisjuoksijoiden avustajan... olin onnellinen, että päällä oli Suomen lipulla varustettu juoksupaita.

Naganossa on myös kuuluisa temppeli, jota Janne kävi katsomassa juoksun aikana.


Tiimimme toinen tappio koettiin noin 26km kohdalla, kun Sami joutui keskeyttämään viemäröintiongelmiin. Tällaiset ongelmat ovat hyvin tyypillisiä maratoonareille aina joskus. Joskus niistä selviää ja joskus ei (nimimerkillä kokemusta on). Pari kilometria ennen keskeytystä Sami ilmoitti ongelmista ja sen jälkeen tilanne paheni nopeasti. Kauppi kyllä esitti ratkaisuvaihtoehtoja keskellä pitkää peltosuorapätkää; "mene nyt sinne saa..nan pellolle pe...le vaan, ei kukaan välitä". Sami löysi järjestäjien virallisen paikan ja sai hieman hetkellistä helpotusta tuskiinsa. Ongelmat yltyivät kuitenkin uudelleen vieden Samin radan varrella olleeseen ensiapupaikkaan. Jossain vaiheessa Sami mietti vielä jatkamista, mutta paikallinen lääkäri otti ylivarjelevan asenteen; "stay down, medical opinion". Vain keskeytys oli mahdollista.

...Ns. "hiljaisuus" alkoi jossain 29km jälkeen. Tämä hiljaisuus on ilmiö, jossa juoksijoiden jutustelu loppuu ja puhutaan enää vain tarvittaessa. Juhan kanssa juostiin vuorovetoa kohti kaukana häämöttävää maalia. Eräs hieman jo hyytynyt japanilainen liimasi peräämme eräällä juottopisteellä ja käytti meitä härskisti ilmaihalkaisijina koko loppumatkan. Olimme liian väsynyt fyysisiin reaktioihin, mutta pari vihaista mulkaisua kuitenkin annoimme.
Jossain 35km kohdalla Juha totesi mulle, että "ei sitten kilpailla loppusuoralla", johon totesin, että "ei vi..u tulisi mieleenkään"... Kilometriä ennen maalia japanilainen painoi ohitsemme kohti parempaa sijoitusta!? En välittänyt, vaan huutelin vaan perään, että "Go, go!". No, ehkä omatunto painoi päälle, kun puolen kilometrin päästä me ohitimme hänet viimeisessä nousussa stadionille.

Maalissa

Lopulta saatuttiin maaliin uudella ennätysajalla. Juoksun jälkeen yritimme muistella kumpi ylitti maaliviivan ensimmäisenä, mutta kumpikaan ei pystynyt muistamaan. Ei mitään mielikuvia loppusuoralta. Kestävyysjuoksussa tyypillinen rasituksen ja sokeristen urheilujuomien aiheuttaman "humalan" vaikeus ajatella tarkasti mitä tahansa oli taas koettu. Kisajärjestäjän ottamat pari kuvaa. Ensimmäiseen kuvaan (Kauppi, seitsemäs maratoni takana) ei Juha jaksanut maasta nousta, mutta muutaman minuutin päästä seuraavaan kyllä. Suomen lippu oli siirtynyt juoksun aikana maalialueelle stadionille.



Voittajan on helppo hymyillä! Uusi ennätys kirjattiin Juhalle 3:28:17. Kaupin aika (virallisissa tuloksissa yksi pykälää alempana) sama 3:28:17. Pitkä unelma 3:30 alittamisesta oli totta!
Juha on monta kertaa juoksun jälkeen todennut pitävänsä hallussa maraton-tiimimme ennätystä, mutta olen itse monesti kysynyt, että mikä se ennätysaika oikein on?


Maalialueella tovin maattuamme ja Samin löydettyämme lähdimme muiden huonosti kävelevien juoksijoiden kanssa bussilla takaisin Naganon keskustaan ja hotelliin. Juhastakin huomaa, että maratonin jälkeinen väsymys alkoi tulla päälle.



Järjestäjät olivat sopineet hotellin kanssa, että ulkomaalaiset juoksija voivat käydä vielä erikseen järjetetyissä huoneissa suihkussa vuorollaan, vaikka omat hotellihuoneet olikin jo luovutettu pois aamulla. Todella ruhtinaaliset järjestelyt ulkomaalaisia juoksijoita varten.


Juoksun varsinainen tappio huomattiin myöhemmin, kun todettiin Juhan, Samin ja Kaupin polttanneen hankansa paikoitellen tosi pahoin. Luvattu sadekeli olikin juoksun edetessä yhä aurinkoisemmaksi muuttunut mukava juoksukeli. Tämän takia aurinkorasvoja ei tullut laitettua ennen juoksua... tässä Juhan näyte muutamaa päivää myöhemmin.


Suosittelemme Naganon maratonia kaikille maratonista kiinnostuneille. Maraton on Helsingin City maratonin luokkaa kooltaan; 6500 max juoksijaa ilmoittautumisjärjestyksessä. Hyvin järjestetty mukava juoksu, sekä suht nopea (=tasainen) rata!

.